Nyt ensi-illassa

The Expendables valtaa valkokankaat jälleen lähes kymmenen vuoden jälkeen, kun aikamme kovimpien toimintasankareiden rinnalle nousee uusi peloton tähtisukupolvi täynnä adrenaliinia!

Palkkasotilaiden parhaimmistoa edustavat Jason Statham, Dolph Lundgren, Randy Couture ja Sylvester Stallone yhdistävät voimansa ensimmäistä kertaa Curtis ”50 Cent” Jacksonin, Megan Foxin, Tony Jaan, Iko Iwaisin, Jacob Scipion, Levy Tranin ja Andy Garcian kanssa. The Expendables on aseistettu kaikin mahdollisin keinoin ja taistelutaidoin, kun tämä maailman viimeinen puolustuslinja kutsutaan tulitaistoon. Ryhmän tulokkaat antavat tuoreella ammattitaidollaan ”uudelle verelle” kuitenkin täysin uuden merkityksen. 

1970-luvun Rooma oli suurten sosiaalisten ja kulttuuristen muutosten aikaa. Borghettin perhe on juuri
muuttanut uuteen upeilla näkymillä varustettuun kerrostaloasuntoon, joita kiireessä rakennetaan
kaupungin vaurastuvalle keskiluokalle. Vaikka perheessä näyttää ulospäin olevan kaikki kunnossa, niin asiat
eivät ole niin kuin ennen.

Clara (Penélope Cruz) ja Felice (Vincenzo Amato) ovat menettäneet rakkautensa. Kotiäiti Clara on
autoritääriselle miehelleen ensimmäiseksi vaimo ja vasta toiseksi lapsilleen äiti. Clara:lla ei juurikaan ole
sosiaalista elämää ydinperheen ulkopuolella ja siksi hän alkaa elää elämäänsä lastensa kautta. Kotona oleva
stressaantunut tunnelma sekä kotiväkivallan peittely suvun silmissä vie hänet entistä kauemmaksi
aviomiehestään. Perheen tytär Adri (Luana Giuliani) kamppailee oman identiteettinsä kanssa ja isänsä
harmiksi ystävystyy alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvan tytön kanssa. Sisäiset ristiriidat repivät
perhettä erilleen kohti murtumispistettä, jota suvun taustalla aiheuttama paine ei yhtään helpota.
Terraferma ja Kultainen portti elokuvien ohjauksistaan tunnettu Emanuele Crialese on Rakas äitini
elokuvassa tarttunut osittain omaelämänkerralliseen aiheeseen. Sen autenttinen 1970-lukulainen
värimaailma on värikylläinen ja näyttävä. Elokuva toimii monessa tasossa ja sen perheidylliä rikkovat
ongelmat ovat hyvin samaistuttavia myös nykyaikana.

"Side perheen äidin ja lasten välillä on uskomaton, muistojen- ja tunteiden tulkinta esitetään
yksityiskohtaisesti upeissa väreissä"; (Cineuropa)

**** ”Cruzin karismaattista voimaa – hän on kuin Sophia Lorenin ja auringonpurkauksen risteys.” (Screen Daily)

Ei ole epäilystäkään, että Kiirunassa tapahtuu jotain - kysymys on vain siitä, milloin. Kiiruna on tarina perheestä, joka joutuu kasvokkain kaikkien pelkäämän katastrofin kanssa sen muuttuessa yhtäkkiä todellisuudeksi. Toiminnan keskiössä on Frigga (Tuva Novotny), joka yrittää tasapainoilla niin perheen, uuden rakkauden Dabirin (Kardo Razzazi) kuin menneisyydestä kiinni pitävän entisen aviomiehen (Peter Franzén) välillä toimiessaan Kiirunavaaran kaivoksen riskialttiin turvallisuuspäällikön työssä. Mutta kun maa alkaa yhtäkkiä täristä heidän jalkojensa alla, heidän ongelmansa menettävät merkityksensä ja he joutuvat tekemään kaikkensa, ettei kuilu nielaise heitä syvyyksiinsä.

Elokuvan pääosassa nähdään Tuva Novotny (Annihilation - Hävitys, Eat Pray Love – omaa tietä etsimässä) ja ohjaana toimi veteraaniohjaaja Richard Holm (Johan Falk, Gåsmamman), joka vastasi myös käsikirjoituksesta yhdessä Robin Sherlock Holmin ja Nicola Sinclairin kanssa.

Muissa rooleissa nähdään Kardo Razzazi (Honor, Alex), Peter Franzén (Vikings, The Gunman, Leijonasydän), Tintin Poggats Sarri (Charter) sekä Young Royals -tähdet Felicia Maxime ja Edvin Ryding.

Synopsis lyhyt:

Palkitun Eatnameamet – Hiljainen taistelumme –elokuvan tekijöiden uusin elokuva Máhccan – kotiinpaluu sijoittuu murroksessa olevaan museomaailmaan. Suomen Kansallismuseon saamelaisesineet ovat palaamassa kotiin Saamenmaalle samaan aikaan kun saamelaisten pyhät rummut ovat edelleen vankina museoiden kellareissa ympäri Eurooppaa.

Palautuvat esineet symboloivat Saamen kansalta vietyä ihmisarvoa, identiteettiä, historiaa,  yhteyttä esivanhempiin ja kokonaista maailmankatsomusta. Ohjaaja Suvi West vie katsojan museomaailman kulisseihin pohtimaan esineiden henkeä, kansojen eriarvoisuutta ja museoiden kolonialistista taakkaa.

Synopsis pitkä:

Máhccan – Kotiinpaluu sijoittuu murroksessa olevaan museomaailmaan ja käsittelee museoesineiden palautusta eli repatriaatiota. Repatriaatiolla tarkoitetaan kulttuuriperinnön palauttamista sen alkuperäisille omistajilleen. Maailman museot ovat viime vuosina joutuneet kohtaamaan oman kolonialistisen taakkaansa ja pohtivat alistetuilta tai sorretuilta kansoilta vietyjen, monesti varastettujen esineiden palauttamista. 

Suomen kansallismuseo toimii kansainvälisessä museomaailmassa edelläkävijänä. Vuonna 2021 Kansallismuseo palautti saamelaisilta viedyt tuhannet käyttöesineet Saamelaismuseo Siidaan. Kyse on maailman mittakaavassa merkittävästä repatriaatiosta. Samaan aikaan saamelaisten pyhimmät esineet, rummut, ovat vankeina maailman museoiden kellareissa. Siinä missä käyttöesineiden paluu tuo iloa ja voimaantumista saamelaisille, poissaolevat rummut jatkavat sukupolvelta toiselle siirtynyttä surua.

Elokuvan ohjaaja Suvi West vie katsojan museomaailman kulisseihin, joiden takaa paljastuu visuaalinen, filosofinen ja henkinen maailma. West etsii yhteyttä esivanhempiin vanhoista museoesineistä päätyen saamelaisten kollektiivisten kipupisteiden äärelle. Hän kysyy, voivatko palaavat esineet auttaa rikki revittyä kansaa käsittelemään vanhoja surujä  Miten kuulla esivanhempien ääni, joka perinteisesti on auttanut saamelaisia navigoimaan elämässä? Entä miten kohdata väkivallalla riistetty pyhä rumpu, jota ei saisi kuvata, eikä siihen saisi koskea, sillä se ei kuulu kenenkään muun kuin omistajansa käteen?

West matkaa museoesineiden perässä Helsingistä Inariin ja Berliinistä jäämeren rannoille. Matkakumppaneina  ja neuvonantajina Westillä on museomaailmaan perehtyneet ihmiset, menneet sukupolvet ja unet, jotka johdattavat tarinaa. Unenomaisen matkan edetessä hän joutuu syvemmälle saamelaisten veriseen menneisyyteen ja käsittelemättömien surujen äärelle. Historian tapahtumien vaikutukset tuntuvat ja tulevat näkyväksi nykyhetkessä. Elokuvassa West kysyy, miten antaa anteeksi? Miten korjata ulkopuolisten tekemät vahingot, jotta kollektiiviset kivut voitaisiin vihdoin jättää taaksepäin?

---

Ohjaajien sana

Kun saimme tiedon, että Suomen kansallismuseo aikoo palauttaa saamelaisilta viedyt esineet, tiesimme, että meidän tulee lähteä dokumentoimaan prosessia. Olimme silloin keskellä Eatnameamet –Hiljainen taistelumme –elokuvan julkistamista, eikä meillä olisi ollut resursseja uudelle projektille, mutta jokin museomaailmassa veti meitä puoleensa. Emme tienneet mistä tarinassa olisi kyse tai miten se tulisi kertoa, mutta jatkoimme prosessin taltioimista.

Itse tarina oli kuitenkin pitkään piilossa. Elokuvanteko takkusi kun emme saaneet kiinni elokuvan hengestä ja tunteesta.  Olimme jo lähellä luovuttaa, kunnes yhtenä iltana Suvi maalasi taulun kahdesta eri maailmasta; näkyvästä todellisuudesta, jossa elämme ja Sáivusta, joka on saamelaisten pyhä paikka, jonne kuolleet menevät. Saamelaisen kosmologian mukaan esivanhemmat asuvat Sáivussa, josta neuvovat eläviä. Suvi näytti maalauksen Anssille, joka innostui. Yhtäkkiä kaikki loksahti paikoilleen; elokuvan tarinassa, museoesineissä, jopa repatriaatioissa oli kyse väkivalloin katkaistusta ja kadotetusta yhteydestä esivanhempiin. Tämän jälkeen elokuvan kanssa oli ihanaa ja helppoa työskennellä, vaikka välillä käsittelimme raskaitakin teemoja.

Ydintyöryhmämme on tehnyt yhteistyötä jo vuosia. Teoksiamme yhdistää yhteiskunnallisuus ja kantaaottavuus. Myös Máhccan – Kotiinpaluu on yhteiskunnallinen elokuva. Aiheen käsittely on saanut silmämme avautumaan, kuinka suuri valta museoilla todella on ja kuinka paljon museot vaikuttavat millaista tarinaa kerrotaan. Toivomme, että elokuva toimii keskustelunavauksena äärimmäisen tärkeälle yhteiskunnalliselle keskustelulle. Silti, meille tekijöille, elokuvan tekoprosessi on ennen kaikkea ollut henkinen, rakkaudellinen matka ja taiteellisesti vapaa luova prosessi. Elokuvan kuvaukset, leikkaaminen ja jälkityöt ovat olleet ammatillisesti onnellista aikaa. Nyt on kuitenkin aika päästää elokuvasta irti ja saattaa se myös vihdoin muiden nähtäville. Toivomme elokuvalle hyvää matkaa, mikä ikinä sen kohtalo onkaan.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Suvi West & ohjaaja-kuvaaja Anssi Kömi

Hyväntahtoinen, elämäänsä muutosta kaipaava Kamal päättää lähteä Belgiasta auttamaan sodan uhreja Syyriassa. Siellä hän ajautuu liittymään ISISiin, jää jumiin Raqqaan ja leimataan länsimaissa terroristiksi. Kotona hänen pikkuveljestään Nassimista tulee helppo kohde radikaaleille värvääjille, jotka lupaavat viedä hänet veljensä luo. Heidän yksinhuoltajaäitinsä Leila taistelee suojellakseen ainoaa asiaa, joka hänellä vielä on: nuorin poikansa.

Ohjaajiensa Adil El Arbin ja Bilall Fallahin radikalisaation vastainen elokuva sai ensiesityksensä viime vuonna Cannesin elokuvajuhlilla, ja sitä pidettiin yhtenä festivaalin haastavimmista elokuvista. Toimintapainotteinen ohjaajakaksikko on aiemmin ohjannut esimerkiksi elokuvat Bad Boys for Life ja jaksoja sarjaan Ms. Marvel.

Ruumisautobisneksen halvimmat kuskit, Risto Kivi (Pekka Strang) ja Arto Niska (Jari Virman) ovat joutuneet tilanteeseen, jossa kaikki on mennyt pieleen ja uusi alku olisi tarpeen. Risto on pelannut kotinsa ja perheensä ja Arto on saanut niskakipuja hoidattaessaan kuulla, ettei hänellä ole käytännössä juurikaan aivoja. 

Voi siis kaikella syyllä todeta, että paremminkin on mennyt. Ystävyksillä ei käytännössä ole jäljellä muuta kuin työnsä. Sen parissa he hoitavat kaikkein likaisimmatkin keikat. Hakevat junan alle murskautuneet ja koteihinsa mädäntyneet niiden viimeiseen lepopaikkaan. Kuten Risto osuvasti toteaa – kuolema on elävien ongelma. Sitä miesten elämässä riittää, mutta tästä huolimatta he pyrkivät uskomaan elämään. 

Vaikka toisella ei ole aivoja, eikä toisella sydäntä, yhdessä tilanne ei ole toivoton. Asiat ottavat kuitenkin yllättävän suunnan ja Risto ja Arto joutuvat pelaamaan uhkapeliä omalla hengellään. Sen jälkeen mikään ei ole ennallaan.

Peluri – Kuolema on elävien ongelma on kuolemanvakava komedia ystävyydestä, heikkouksista ja anteeksiannosta. Se koskettaa, naurattaa ja satuttaa - sekä auttaa ymmärtämään elämää sen eri sävyissä.